Eloa pesässä

Puolitoista vuotta sitten blogimme hiljeni. Innolla alkanut taistelun raportointi loppui. Hanhi, suuri sotapäällikkö, vajosi sohvan nurkkaan, itki ja ruikutti iltakaudet ja talven läpi. Nukahti ennen iltasiivousta. Hirvi kantoi sohvankulmalle välipaloja, piti porsaat kuosissa ja kodin, no, vähintäänkin pystyssä. Muutaman kerran kaaos nousi sille tasolle, että luutun varteen pyydettiin mummoa ja kavereita. Voi tuota tuskien talvea. Mutta sitten..

Kevät ja pesänrakennus. Yhteisvoimin Hanhi ja Hirvi kävivät läpi JOKA IKISEN kaapin ja hyllyn kodissaan, järjestivät ja poistivat kaikki tarpeettomat tavarat. Kun kaikki oli valmista, synnytti Hanhi Hirvelle kolmannen pienen porsaan, puhtoisen ja ihanan, kerrassaan täydellisen.

Lapsi palautti tullessaan energiat ja rutiinin. Iltasiivous lähti rullaamaan ja päivisinkin saattoi lattian ja tiskipöydän nähdä ajoittain kasojen alta. Tämä olisi meille riittänyt, ihan hyvin. Mutta ehei. Kylään pesäämme saapuivat vielä lapsiperheiden kutsumattomat vieraat, pikku kihot. Ja kas, Hanhesta ja Hirvestä tuli yhdessä yössä esimerkkisiivoajia, jotka maanisina pesivät vessaa, lattioita ja ovenkarmeja päivittäin. Erittäin tehokasta. Voisi melkein suositella muillekin, melkein.

Siinäpä siivoustasapainoa eniten järisyttäneet uutiset edelliseltä puoleltatoista vuodelta. Lyhyesti status quo. Me siivoamme. Omasta mielestämme tauotta. Mutta pienessä 77 neliön pesässä on nyt 5 asujaa. Poistamme tavaraa aktiivisesti, silti sitä on liikaa. Kolme sotkevaa porsasta sekä kaksi aikuista, joille edes ruokailuastioiden korjaaminen pöydästä ei ole automaattinen rutiini vaan uhraus. Taistelu kaaosta vastaan jatkuu siis. Yhteishenki on kuitenkin korkealla ja motivaatio kohdallaan.