Puolitoista vuotta sitten blogimme hiljeni. Innolla alkanut taistelun raportointi loppui. Hanhi, suuri sotapäällikkö, vajosi sohvan nurkkaan, itki ja ruikutti iltakaudet ja talven läpi. Nukahti ennen iltasiivousta. Hirvi kantoi sohvankulmalle välipaloja, piti porsaat kuosissa ja kodin, no, vähintäänkin pystyssä. Muutaman kerran kaaos nousi sille tasolle, että luutun varteen pyydettiin mummoa ja kavereita. Voi tuota tuskien talvea. Mutta sitten..
Kevät ja pesänrakennus. Yhteisvoimin Hanhi ja Hirvi kävivät läpi JOKA IKISEN kaapin ja hyllyn kodissaan, järjestivät ja poistivat kaikki tarpeettomat tavarat. Kun kaikki oli valmista, synnytti Hanhi Hirvelle kolmannen pienen porsaan, puhtoisen ja ihanan, kerrassaan täydellisen.
Lapsi palautti tullessaan energiat ja rutiinin. Iltasiivous lähti rullaamaan ja päivisinkin saattoi lattian ja tiskipöydän nähdä ajoittain kasojen alta. Tämä olisi meille riittänyt, ihan hyvin. Mutta ehei. Kylään pesäämme saapuivat vielä lapsiperheiden kutsumattomat vieraat, pikku kihot. Ja kas, Hanhesta ja Hirvestä tuli yhdessä yössä esimerkkisiivoajia, jotka maanisina pesivät vessaa, lattioita ja ovenkarmeja päivittäin. Erittäin tehokasta. Voisi melkein suositella muillekin, melkein.
Siinäpä siivoustasapainoa eniten järisyttäneet uutiset edelliseltä puoleltatoista vuodelta. Lyhyesti status quo. Me siivoamme. Omasta mielestämme tauotta. Mutta pienessä 77 neliön pesässä on nyt 5 asujaa. Poistamme tavaraa aktiivisesti, silti sitä on liikaa. Kolme sotkevaa porsasta sekä kaksi aikuista, joille edes ruokailuastioiden korjaaminen pöydästä ei ole automaattinen rutiini vaan uhraus. Taistelu kaaosta vastaan jatkuu siis. Yhteishenki on kuitenkin korkealla ja motivaatio kohdallaan.
Arjenhallintablogi
Kahden pikku-porsaan vanhemmat (Hanhi ja Hirvi) yrittävät ratkaista siistin kodin ja helpon arjen mysteeriä uhraamatta kotitöille kaikkea vapaa-aikaansa, mielenrauhaansa, ekologisuutta ja parisuhdettaan.
Blogiarkisto
-
►
2012
(1)
- ► huhtikuuta (1)
-
▼
2011
(1)
- ▼ huhtikuuta (1)
Tunnisteet
- kaapit (4)
- keittiö (4)
- viikon pähkinä (3)
- makuuhuone (2)
- ratkaisut (2)
- Kirja-arvostelut (1)
- Löytöjä (1)
- haastattelut (1)
6 kommenttia:
Kiva kun tulit takaisin!
Onnittelut pikkuporsaasta ja siitä, että olette selvästikin jossain vaiheessa selättäneet sotkun.
Mä niin samaistun tuohon lauseeseen:
"...joille edes ruokailuastioiden korjaaminen pöydästä ei ole automaattinen rutiini vaan uhraus."
Hauska blogi! Lisää päivityksiä!
Teillä on kiinnostava blogi, toivottavasti ehditte vielä päivittää tätä ja raportoida edistymisestä! Onnittelut myös pikkuporsaasta! Oman raivaus/siivoamaanopettelu- projektin puitteissa löysin bloginne. Ihanaa havaita, ettei minun perheeni ole ainoa perhe tässä maassa, jolle jälkien siivoaminen ei ole automaattista, vaan vaatii toteutuakseen hirveää panostamista ja ylimääräistä energiaa. Silloin harvoin kun kämpän saa siihen kuntoon, että vieraita kehtaisi ottaa vastaan, niin heti kun yhtään hengähtää niin kämppä räjähtää sijoiltaan parissa päivässä. Lapsemme on niin pieni, ettei vielä sotke, mutta pian sekin aika koittaa enkä haluaisi antaa hänelle tällaista elämisen mallia, että kaikki kama lojuu ympäriinsä ja aina on sotkuista. Minustakin tuntuu, että silti käytän valtavasti aikaa siivoamiseen ja järjestelemisen yrittämiseen. Omasta mielestäni ongelma ehkä ratkeaisi, jos joskus saisi KAIKKI kaapit ja säilytystilat kohdilleen, niin että kaikelle olisi oma paikka ja tietenkin turhat tavarat pois. Kodittomat tavarat jäävät levälleen helpommin. Lisäksi sekin toivon mukaan auttaa, kun mieheni työkiireet pian helpottavat ja toivon saavani tästä vielä yhteisen raivausprojektin aikaiseksi.
Eikö muuten olekin jännää miten erilaisista syistä ihmisistä tulee sellaisia, ettei järjestys pysy? Itselläni on äiti, joka on neuroottinen siivooja (joka päivä On Pakko pyyhkiä pinnoilta pölyt ja pestä lattiat eikä yksikään tavara ole koskaan levällään, matolta nypitään hiuksia jatkuvasti eikä tiskipöydällä ole koskaan edes yhden lusikan verran tiskiä). En kai oppinut pitämään järjestystä, koska äitini ei kestänyt sekuntiakaan epäjärjestystä ja kulki koko ajan perässäni korjaamassa jäljet. Mieheni perheessä taas ei siivottu lainkaan perheen voimin, koska heillä kävi siivooja eikä mieheltäni koskaan vaadittu mitään kodinhoidollisia ponnisteluja. Yhtä kaikki kumpikaan meistä ei ole järjestyksen ihminen, mutta kyllä tästä vielä noustaan! :)
Hei, hokasin tämmösen blogin ja ah, että olikin kiva tulla jakamaan elämyksiä. Hengissä ollaan, itse kukin sääty. Teretulemast vastavierailulle.
t. Nuapur' (kaislajakarviainen.blogspot.com)
Hirvi ja hanhi ovat palanneet, lisää tätä! Biologisesti on muuten hämmästyttävää, että teidän jälkeläisenne on porsas...:)
Hei!
Tätä olisi kiva lukea lisääkin!
Lähetä kommentti