Meidän eläimellisen perheen kodissa on kaksi hajukeskittymää. Vessa on niistä pahin. Vaipparoskakorista ulospursuavat pampperssit estävät roskiksen kannen sulkeutumisen ja lemu pääsee leviämään ympäristöön. Kestovaippojen tuoksut voisi pitää tehokkaasti kurissa etikalla. Koska etikka on aina loppu, pidämme vaippapuntun päällä kantta. Yllätys on joskus suurempi, toisinaan pienempi, kun tyhjennämme ämpärin sisällön pyykinpesukoneeseen. Tämä on luonnollisesti miehinen tehtävä. Viime aikoina pahin vitsaus on ollut kuitenkin kusen haju. On mysteeri, miten ja mihin pikkuporsaan pisu roiskahtaa mutta ilman raikkaus on verrattavissa Tampereen rautatieaseman hissiin, jonne puliukot tyhjentävät rakkonsa. Tolu, juuriharja ja vesi luonnollisesti pelastavat tilanteen hetkeksi, kuten tänään, mutta porsaiden nesteet kiertävät 24/7 ja säheltäessä roiskuu.
Keittössä kilpailevat keskenään rosmariinin, kahvin ja mätänevät ruuan tuoksu. Tänään roskakoriin heitetty vanhentunut kalapakaste muutti olomuotoaan ja tiputti sulamisvetensä roskapussin läpi keittiön lattialle. Kala huuteli keittiöstä ja tervehti näin töistä palaavaa Hanhea jo kotiovella. Ehdottomasti ikimuistoisin aromi keittiössä oli viime kesänä. Käytetty valkosipulipuristin likosi vesikattilassa monta päivää. Ja sitten vielä muutama päivää lisää, koska emme löytäneet hajunlähdettä kattilan pohjalta. Top 3, absolutely.
Onneksi on kesä. Tuuletusikkunat ovat auki yötä päivää, läpiveto paukuttaa ovia viedessään hajuja mennessään. Talvella ilma seisoo 70-luvun kerrostalossa ja pakkanen väijyy ikkunoiden takana. Talven hajuhätätilanteisiin löytyi kuitenkin apu taloyhtiön järjestyssääntöjä lukiessa: 'Tuuletus rappukäytävään on kielletty'.