Iltasiivouksen ihme

Pakko tunnustaa. Repsahdus. On ollut muka kiire. Uudet tavat eivät ehtineet juurtua rutiineiksi ja emme jaksaneet ponnistella. Tässä kodin keskeisimmät paikat illalla, kun lapset olivat kaadettu peteihin.

Jo vuosi sitten tuskastelimme kaaoksen keskellä. Otimme käyttöön iltasiivous-rutiinin, joka on lähes moitteettomasti toiminut VUODEN!! Iltasiivouksen pääperiaatteita ovat yhteinen kärsimys sekä päivän sotkujen suurpiirteinen raivaaminen. Kun porsaat on saatettu nukkumaan, joko Hanhi tai Hirvi päästää ilmoille siivouskutsun, joka velvoittaa molempia aloittamaan työn. Jaamme keskenämme siivottavat huoneet (tällä kertaa Hanhen vastuulla olivat eteinen, makuuhuone, olohuone ja Hirvellä puolestaan keittiö ja pyykit). Useasti sovimme myös minimiaikarajasta (nyt 1 h).

Tässä tämänkertaisen iltasiivouksen tulos:

Iltasiivous on tehokasta: 2 aikuista x 1 h x 7 = 14 siivoustuntia viikossa

tai yleisemmin 2 aikuista x 30 min x 7 = 7 t siivousta viikossa.

Koska kaaoksenraivaus on myös pois parisuhteen vähäisestä laatuajasta, yritämme korvata sitä pussaamalla/hipaisemalla/puristamalla toista takamuksesta ohi kulkiessamme.

Iltasiivous ei yksin ratkaise sotkuisen kodin ongelmaa. Laistamme siitä lähes poikkeuksetta silloin, kun toinen meistä on poissa illan. Se lisää kodin viihtyvyyttä vain muutamalla tunnilla vuorokaudessa, koska koti räjähtää taas heti aamulla ja suurimman osan päivästä elämme.. juuri siinä...

Kirjahylly

Pienestä iästään huolimatta porsaat ovat lukutoukkia. He asioivat kirjahyllyllä lukemattomia kertoja päivässä ja vähintään yhtä monta kertaa Hanhi nostaa Pupet, Tatut ja Patut, sekä Mintut takaisin hyllyyn. Tai ainakin hänen pitäisi nostaa, mikäli haluaisi kävellä lattilalla kompastumatta.

Siivoaminen on ollut hankalaa. Vaatii voimaa työntää luettuja kirjoja täyteenahdettuun hyllyyn. Ja mikäli suurin osa kirjoista on lattialla, kauniin kirjarivin luominen on sitäkin vaivalloisempaa. Kirjojen ollessa liian harvassa, täytyy siivojan pitää jo hyllyssä olevia kirjoja pystyssä vasemmalla kädellään ja aseteltava uusia opuksia jonon jatkoksi oikealla kädellään. Ja mikäli ote vasemmassa kädessä herpaantuu, tapahtuu korttipakka efekti ja järjestys on taas pilalla.

Mutta jälleen on ongelma ratkaistu. Ja siitä on kiittaminen niin Hanhen veitsen terävää järkeä kuin ruotsalaisia, jotka toivat meille Clas Olsonin, tavaroiden taikamaailman.

Kuvassa näette hyllylevyyn kiinnitety kirjatuet. Niitä on neljä kappaletta, 15cm välein. Tuet vähentävät kirjojen välistä "painetta". Sekä kirjojen ottaminen että takaisin laittaminen on tällöin HUOMATTAVASTI kevyempää ja helpompaa. Nykyisin lattialla ovat vain luetut kirjat, eikä enää läjää niitä kirjoja, jotka ovat romahtaneet hyllystä lattialla samalla, kun luettavaa kirjaa on vedetty rivistä.

Esteetikko ehkä älähtää. Onneksi Hanhessa ja Hirvessä ei ole sitä vikaa...

Nuorena vitsa väännettävä

Hanhi ja Hirvi lienevät itse syypäitä kotinsa kaaoksen. Mutta kunnon analyysi vaatii aina katsannon menneisyyteen. Mikä on mennyt vikaan heidän vanhempiensa antamassa siisteyskasvatuksessa? Hirvi eli lapsuutensa järjestyksen ja hygieenisyyden valtakunnassa. Hanhen äiti teki parhaansa ja onnistuikin varsin kohtuullisesti. Me siis opimme lapsena, miltä siisteys näyttää ja mitä se sisältää.

Vanhempamme onnistuivat siirtämään meille siis tiedon. Taito ja tahto jäi uupumaan. Hanhi siivosi kerran viikossa huoneensa viikkorahan toivossa. Hirvi ei tehnyt sitäkään vähää. Hanhen perheessä lasten kotityöt toteutuivat projektiluonteisesti äidin hermostuttua, mutta rakastavan äidin viha ei ollut pitkäkestoista ja muutaman viikon kuluttua mamma taas tiskasi ja korjasi lastensa lautaset ruokapöydästä.

Emme syytä mutta olemme surullisia, että äitimme rakastivat meitä niin paljon, että uhrasivat vapaa-aikaansa toimintakykyisten ja jopa fiksujen lapsiensa sotkujen siivoamiseen.

Olemme kuulleet onnistumis-kertomuksia siitä, kuinka lapset valjastetaan kotityö-koneistoon ja kuinka jälkipolvi kantaa yhdessä vastuuta kodin siisteydestä ja järjestyksestä. Utopiaa? Ehkä ei sittenkään.

Nyt kesällä olemme lanseeranneet lapsillemme uuden siivoussäännön. Aamu-pikkukakkosen katsominen edellyttää, että huone on edellisenä iltana siivottu. Ja niinpä joka ilta, hampaiden pesun jälkeen, pikkuporsaamme 3,5 v ja 1,5 keräävät lelunsa lattialta ja lajittelevat oikeisiin laatikoihin. Ja uskomatonta: siivoaminen sujuu rutiinilla, porsaat työskentelevät tosissaan ja järjestellyn huoneen esittely on juhlahetki. Ja mikä uskomattominta: nuorin röhkijä ei todellakaan jää paljoakaan jälkeen siivottujen tavaroiden määrässä! Aikuisen rooli on ohjata, neuvoa ja tsempata.

Työn sankarit iltasiivouksen jälkeen

Tästä rohkaistuneena olemme alkaneet iskostaa pikkuporsaiden päähän seuraavia asioita:

-likaiset vaatteet viedään pyykkikoriin (työn alla)

-unipuvun paikka on sängyssä tyynyn alla (toimii)

-Myssyt & hanskat eteisen laatikkoon, kengät naulakon alle (työn alla)

-Luettu kirja hyllyyn /pahvilaatikkoon ennen kuin otetaan uutta (työn alla)

Nolot hajut

Jos kodissa on sotkuista, voi yllätysvieraiden poiketessa pelastaa itsensä hätävalheilla. 'Juuri eilen siivottiin mutta lapsiperheessä tämä järjestys ei vaan pysy'. Ulko-ovella vieraita tervehtivä löyhkä puolestaan pistää sanattomaksi niin vieraan kuin isännänkin. Se kertoo jo astetta vakavammasta siisteysongelmasta.

Meidän eläimellisen perheen kodissa on kaksi hajukeskittymää. Vessa on niistä pahin. Vaipparoskakorista ulospursuavat pampperssit estävät roskiksen kannen sulkeutumisen ja lemu pääsee leviämään ympäristöön. Kestovaippojen tuoksut voisi pitää tehokkaasti kurissa etikalla. Koska etikka on aina loppu, pidämme vaippapuntun päällä kantta. Yllätys on joskus suurempi, toisinaan pienempi, kun tyhjennämme ämpärin sisällön pyykinpesukoneeseen. Tämä on luonnollisesti miehinen tehtävä. Viime aikoina pahin vitsaus on ollut kuitenkin kusen haju. On mysteeri, miten ja mihin pikkuporsaan pisu roiskahtaa mutta ilman raikkaus on verrattavissa Tampereen rautatieaseman hissiin, jonne puliukot tyhjentävät rakkonsa. Tolu, juuriharja ja vesi luonnollisesti pelastavat tilanteen hetkeksi, kuten tänään, mutta porsaiden nesteet kiertävät 24/7 ja säheltäessä roiskuu.

Keittössä kilpailevat keskenään rosmariinin, kahvin ja mätänevät ruuan tuoksu. Tänään roskakoriin heitetty vanhentunut kalapakaste muutti olomuotoaan ja tiputti sulamisvetensä roskapussin läpi keittiön lattialle. Kala huuteli keittiöstä ja tervehti näin töistä palaavaa Hanhea jo kotiovella. Ehdottomasti ikimuistoisin aromi keittiössä oli viime kesänä. Käytetty valkosipulipuristin likosi vesikattilassa monta päivää. Ja sitten vielä muutama päivää lisää, koska emme löytäneet hajunlähdettä kattilan pohjalta. Top 3, absolutely.

Onneksi on kesä. Tuuletusikkunat ovat auki yötä päivää, läpiveto paukuttaa ovia viedessään hajuja mennessään. Talvella ilma seisoo 70-luvun kerrostalossa ja pakkanen väijyy ikkunoiden takana. Talven hajuhätätilanteisiin löytyi kuitenkin apu taloyhtiön järjestyssääntöjä lukiessa: 'Tuuletus rappukäytävään on kielletty'.

Helvetin hilpeä siivoaja

Muutama viikkoa siistiä arkea takana. Hanhi täyttää tiskikonetta ja tyhjentää iltapuuron tähteitä porsaiden lautasilta. Hän on oppinut, että sotkut on siivottava samantien. Niin tekee hyvä, siisti ihminen. Kelpo emäntä laittaa puuropaketin kaappiin. Maitolasin tiskikoneeseen. Toisen lasin tiskikoneeseen. Kolmannen mukin samaan paikkaan. Ja katsoo pöytään. Ei perkele. Mä en ala. Joudun tekemään tämän saman liikkeen vielä 6 kertaa, sitten pyyhkimään pöydän, lakaisemaan lattian, tiskaamaan puurokattilan.

Milloin siivoamisesta ja tavaroiden paikoilleeen laittamisesta tulee automaattista? Milloin se lakkaa rasittamasta? Työn tulos on varsin nautittava, mutta miksi en voi iloita itse prosessista ja työstä? Joudun tekemään päätöksen jokaisen likaisen lautasen, lattialla lojuvan tavaran ja pöydällä happanevan maitopurkin kohdalla. Olenko hyvä ja teen sen nyt vai annanko pirulle pikkusormen ja siistin vasta huomenna, jos jaksan? Kymmeniä päätöksiä päivässä, satoja viikossa, tuhansia kuukausien mittaan. Uuvun.

Omien jälkiensä siivoaminen on oikeus ja kohtuus. Miksi me, Hanhi ja Hirvi, emme voi sitä hyväksyä elämään kuuluvana asiana. Katkerina jurputamme, kuinka taas täytyy imuroida tai lajitella pyykit. On se vaan niin väärin, elämä menee ohi tiskirättiä kuluttaessa.

Suuret hyllyjen ja kaappien muodonmuutokset ovat innostavia, suorastaan kiihdyttäviä. Tulos on häikäisevä. Hanhi ja Hirvi kehuvat kilpaa itseänsä ja toisiansa, muutoskohdetta esitellään kylään poikkeaville naapureille ja vieraille. Mutta missä on kiitos ja ylistys siitä, että tänään keräsimme porsaiden ulkovaatteet lattialta? Ei kuulu fanfaareja silloin, kun avaamme tiskikoneen luukun tyhjentääksemme tai täyttääksemme sitä. Kiittämättömiä ovat matot, lattiakaivot ja kaapin ovet silloin, kun vapautamme ne paskasta ja saastasta.

Niin. Kaikkien näiden ajatusten jälkeen. Onko meillä mahdollisuutta onnistua? Luovutammeko vai tuleeko meistä onnettoman siistejä. Goose and moose go blues?

Donna Smallin: Koti siistiksi - 500 vinkkiä tavarapaljouden taltuttamiseen

Kyllä. Meillä on siisteysongelma. Myönnämme. Sottapytyiksi leimautuminen kuitenkin pelottaa ja joudummekin käyttämään peitenimiä Hanhi ja Hirvi. Kynnys mennä AS- eli anonyymit sotkijat-ryhmään on korkea. Kokeilemme ihmeitä tekiviä amerikkalaisia itsehoito-oppaita. Ensiksi etsimme vastauksia Donna Smallinin 'Koti siistiksi'- kirjasta.

Koti siistiksi on siivousopas kiireiselle ihmiselle. Kirja esittelee ohjelman, jonka avulla epäjärjestys taltutaan ja tilalle saadaa selkeyttä, vähän kerallaaan. Kirja on pyritty tekemään nopealukuiseksi ja jokaisellla sivulla onkin 1-3 ohjetta "ranskalaisin viivoin". Monet ohjeet ovat nopeasti tai jopa minuutissa toteutettavissa. Kirja perustuukin ajatukselle, että järjestyksen luominen ja ylläpitäminen tapahtuu pienin mutta suunnitelluin askelin, esimerkiksi laatikko päivässä, kymmenen minuuttia kerrallaan.

Opas on jaettu kahteen osioon. Järjestyksen luominen ja järjestyksen ylläpitäminen. Kirjassa kannustetaan voimallisesti luopumaan turhasta tavarasta ja amerikkalaiseen tapaan kertoo vähäosaisten ehkä iloisevan sinun kierrättämästäsi tarpeettomasta hyödykkeestä. Lukemattomia vinkkejä löytyy myös siihen, miten järjestää tärkeät paperit, keittiön tavarat, kengät ja miten tyhjästä nyhjästään lisää säilytystilaa.

+ Toimivia käytännön vinkkejä tavaroiden säilytykseen ja organisointiin
+ Sai siivomisen kuulostamaan helpolta 'pikkunakkien' hoitamiselta
+ Yllättävän hyvin sovellettavissa suomalaiseen kotiin.
+/- Itsestään selvyydet. Positiivisia käytäntöjä vahvistava vaikutus, mutta idioottimaisuuksiakin joukossa 'leikkauta kampaus, jonka muotoiluun ei kulu aikaa'... Toisaalta, vaikka monet asiat ovat itsestään selvyyksiä, niin me sitten emme toteuta niitä?

- Vähän kuin olisi Niksi-Pirkkaa lukenut. Irrallisia vinkkejä toisensä perään eikä koherenttia tekstiä muualla kuin lukujen alustuksessa.
-Edellisestä johtuen hankala lukuinen vaikka tarkoitus oli varmasti päinvastoin.
- Tsemppaus ja motivaatio osa muistutti Painonvartijoiden nostatusta...

Viikon pulmapähkinä: mausteiden sekamelska.

Tämä määrä mausteita...

...on ahdettu tänne.

Siis mitä tehdä, jotta halutut maustepussit, ja -purkit löytyisivät alle 3 minuutin?

Tehtävän rajoitteet ja vaatimukset:

-kaikkien maustepussien purkittaminen on mahdotonta, koska me emme jaksa purkittaa ja purkit vievät liikaa tilaa.

-Mausteita ei tarvitse sijoittaa näihin kaappeihin, mutta vetolaatikoita ei niille ole uhrata.

Viime viikon pulmapähkinän ratkaisu: Kulmakaappi kunnossa

Aikaisemmassa pähkinässä kyselimme vinkkejä pursuilevan kulmakaapin järjestämiseksi.

Pakasterasiaviidakon ratkaisuksi ehdotettiin pitäytymistä muutamassa rasiatyypissä. Hirvi päätti hävittää kaikki muut pakasterasiat paitsi Orthexin Jäänallet käytöstä. Pakasterasiaongelma helpottui tilapäisesti muutenkin, kun iso osa Jäänalleista muutti pakastimeen mansikoiden mukana. Mansikkalaatikosta tuli sopiva säilytysratkaisu tyhjille Jäänalleille. Laatikon saa vedettyä ulos kätevästi saadakseen haluamansa rasian. Nyt kun kaapissa vallitsee järjestys, eri kokoiset rasiatkin voi pitää omissa pinoissaan.

Säilytysrasioiden kansille Hanhi ideoi oveen kiinnitettävät lokerot, jotka on valmistettu tietysti uusiokäyttämällä pahvipakkauksia. Itse säilytysrasiat tulivat helposti saataville, kun Hirvi siirsi kertakäyttöastioita sisältävän muoviämpärin taka-alalle ja rasiat eteen. Kertisvälineitä ei muutenkaan tarvita juuri koskaan. Jäänallejen kannet asuvat edelleen samassa rasiassa, mutta nyt ne löytää, kun muut kannet on häädetty joko kellariin tai ovilokeroihin.

Ratkaisusta puuttuu vielä yksi pahvilaatikko, johon tilapäisesti varastoidaan muilta saatujen pakastusrasioiden kannet ennen kuin ne palautetaan oikeille omistajilleen.

Mapitusta ja lajittelua

Etenemme kaappi kaapilta ja hylly hyllyltä. Lähes joka ilta olemme tehneet täsmäiskun johonkin epämääräiseen läjään tai kasaan. Tavoiteet ovat selvät:

1. Tavaramäärän vähentäminen

2. Jokaiselle tavaralle määrätään selkeä oma paikka.

Tänä iltana tyhjensimme eteisen piirongin pöytätason. Tavaraa siihen oli kasautunut noin 30 cm korkeudelle asti parhaimmillaan. Paskin homma oli ehdottomasti kahden isohkon romupurkin tyhjennys ja lajittelu (sis. mm ruuveja, heijastimia, hiuslenkkejä, kävelysauvojen tassuja...).

Siirryimme piirongin pöydältä alaspäin, viiteen pikkuiseen vetolaatikkoon, joita emme ole siivonneet 4 vuoteen. Yksi laatikoista sisälsi latureita sekä rikkinäisiä kännyköitä. Kuvassa olevat luurit ja latausvälineet ovat matkalla kohti SER-jätehautuumaata.

Nokia-nostalgiaa... Nostalgiaa löytyi myös laatikosta, johon olin 4 vuoden ajalta laittanut väliaikaissäilöön vauvanhoito-ohjeita, ultrakuvia, rentoutusohjeita synnytykseen, streptococcus-mutans-labrakutsut.

Toissa päivänä lajittelimme kaikki viralliset ja epäviralliset paperit toisistaan ja arkistoimme ne kansioihin. Porsaatkin saivat omat muistokansiot (kts punainen ja sininen mappi), johon tänään laitoimme sitten ne löytyneet ultrakuvat ja synnytyskertomukset.. Vitsi ku me ollaan järjestelmällisiä.

Pyydän arvoisia lukijoitamme kiinnittämään kuvassa huomiota myös seuraaviin asioihin.

1. Puolipitoinen raitainen mari-paita on hyllyllä eikä lattialla. (kiitos ensimmäisen tutkimushaastattelun)

2. Vihreä kangas kuvan vasemmassa laidassa on uusi päiväpeittomme, joka sekä peittää koko sängyn että pysyy paikallaan porsaiden piehtaroidessa vuoteellamme.

Tilpehöörit maitopurkkeihin.

Missä porsaan hiuslenkit? Kuka perkule on taas nyysinyt kaikki 3 dödöä? Eikö tässä talossa ole yhtään hiusharjaa? Aaargh!!

Tämä oli osa päivittäistä dialogiamme. Vessan ainoata vetolaatikkoa siivottiin ahkeraan mutta sepä ei vaan pysynyt järjestyksessä. Laatikkoa myllättiin ja kaivettiin. Kynsileikkurin löytäminen kauneus- ja hygieniatuotteiden seasta oli sama kuin olisi etsinyt nuppineulaa heinäsuovasta.

Pikkutavaroille oli saatava oma paikkansa, jossa ne myös pysyisivät. No kauppaan ostaamaan muovilaatikoita. No ei, Ei kuitenkaan. Muovia on maailmassa liikaa ja sen kierrätys on hankalaa ellei lähes mahdotonta. Muuttaessa saatamme joutua sanomaan hyvästit tälle laatikostolle ja tällöin olisimme tuhonneet maailmaa muovilla aivan turhaan.

Ratkaisu löytyi maitotölkeistä. Hanhi leikkasi maitopurkit puolesta välistä poikki. Pohjista syntyneet pienet rasiat liitettiin yhteen niiteille. Jokaiselle tilpehöörilajille määriteltiin oma lokeronsa; hiuslenkit, kynsileikkurit ja pinsetit, dödöt yms.

Kolmen päivän käyttökokemus on ollut positiivinen ja aamutoimet ovat nopeutuneet huomattavasti.

Yöllisen raivon tulos.

Olemme jo pitkään voivotelleet säilytystilan puutetta. Hanhen ja Hirven makuuhuoneen nurkkaan kerääntyi laatikoita täynnä talvi-ja villavaatteita, kestovaippoja sekä vaatteita, jotka olivat pian tulossa käyttöön tai siirtymässä eteenpäin. Kuva alla kertonee tilanteen vakavuudesta.

Hanhi oli jo tilaamaisillaan ruman mutta sitäkin käytännöllisemmän vaatesäilytysjärjestelmän erään tunnetun ruotsalaisen huonekaluketjun verkkokaupasta. Mutta sitten iski vimma ja raivo. Vaatekaapit oli saatava tyhjennettyä turhasta lumpusta. Amerikkalainen siivousopas ,josta kirja-arvostelu tulee myöhemmin luettavaksenne, puhui myös meille viisauden sanoja. Järjestyksen ylläpitäminen lähtee siitä, että ylimääräisetä tavarasta ja roinasta on päästävä eroon. Ja me otimme neuvosta vaarin.

Tämän verran lumppua ja vaatetta poistimme vaatekaapeistamme.

Suurimman osan vaatteista viemme kierrätykseen (UFF). Lumput ja huonokuntoiset liinavaatteet heitimme roskikseen. Lumpulle ei tahdo löytyä kierrätyspaikkaa eikä Hanhesta ole ompelijaksi tahi mattojen loukuttajaksi. Valitettavasti.

Onnistuimme tehtävässä. Kaikki kuvan 1. laatikot mahtuivat vaatekaappeihimme ja vielä helposti!!!!!

Nysse alko

Helvetti on irti. Makuuhuoneiden kaikki kaapit joutuvat julman puhdistuksen kohteeksi. Kesä yö on valoisa, mutta siivoajat elävät epätoivon hetkiä. Toivottavasti aamulla valo pääsee lankeamaan muovimattolattiallemme.

Lentävät lakanat

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin lakana, jonka reunat eivät pysy petauspatjan alla. Koko elämämme olemme tästä kärsineet ja vasta nyt ryhdymme pulmaa ratkaisemaan. Ensimmäisenä keinona kokeilemme verhonipsuja. Liitimme lakana sivut toisiinsa, jolloin saadaan petarin kulman mentävä pitävä (?) pussukka. Päänpuolen sivuissa nipsutimme lakanan kiinni itse petauspatjaan.

Kierrätyskaappi ojennukseen.

Tiskipöytämme alakaappi toimii kierrätyskaappina. Kierrätämme pahvit, lasit, metallit ja kompostijätteen. Tilanne tässä kaapissa on sama kuin asuntomme muissakin komeroissa. Asiat sullotaan hyllyille ja jossain vaiheessa ovia avatessa sisältö kolisee lattialle. Erityisesti Hanhen äiti kuvottuu tästä kaaoksesta ja viekin kierrätystarpeet keräyslaatikoihin aina kylässä käydessään. Rakkaus on tekoja?

Tänään Hanhi sai kuitenkin ylimaallisen energiapuuskan ja voilá!

Ja nyt on maailmanpelastaminenkin helppoa....

Ensimmäinen haastattelu, tutkimuskohde nro 1.

Tänään aloitin siistien ihmisten haastattelun. Haastatteluiden tarkoituksena on saada selville, mitä nämä saastan voittajat tekevät toisin kuin me kaaoksen keskellä elävät.

Haastateltavani on kolmihenkisen perheen äiti. Tutkimusmenetelmät ovat varsin epätieteelliset ja tutkimustilanne, noh, niin rauhallinen kuin neljän yliväsyneen ja nälkäisen lapsen ja yhtä monen aikuisten ruokapöydässä voi olla. Mutta tämän sain selville.

Tutkimuskohde nro 1:n kotona on siistiä, koska

- perheen aikuisia alkaa kodin sotkuisuus hyvin pian häiritsemään ja he ryhtyvät pian siivoustoimenpiteisiin.

- Kodin lattialla ei ole koskaan vaatteita, koska vaatteita ei koskaan laiteta lattioille. Likaiset vaatteet viedään saman tien pyykkikoriin, puolipitoisille vaatteille oman molemmille oma läjänsä sängyllä tai tuolilla.

-Tutkimusperheessa molemmat vanhemmat siivoavat ja heillä on yhteneväinen näkemys siitä, että sotkuisuus on epämiellyttävää ja se on poistettava.

-Ruokapöydän siistiminen sekä tiskien esitiskaaminen ovat automaattisia toimintoja,jotka tapahtuvat samantien, kun pöydästä noustaan eikä niitä koeta minkäänlaiseksi rasitteeksi.

-Haastateltava ei kokenut olevansa kovinkaan rasittunut, koska siivoamista on suhteellisen vähän.

-Perheessä harrastetaan epämääräisiä läjiä, mm. postit ja puolipitoiset vaatteet. Läjät ovat tietyissä paikoissa sängyllä/tuolilla ja ne käydään läpi ja lajitellaan noin parin viikon välein.

-Imurointi kerran viikossa /kerran kahdessa viikossa.

-Tavaraa kodissa on sopivast, säilytystilaa kuitenkin liian vähän.

- Mitään ehdottomia periaatteita/sääntöjä ei ole, siivotaan niin kuin jaksetaan.

Hatut kasvavat puissa

Kulkiessamme kohti toria löysimme puun oksasta roikkumasta hatun. Se oli isomman porsaan talvimyssy. Oliko se muka hukassa? On hauska nähdä, että kaikki kadonneet tavarat eivät aina katoa ikuisiksi ajoiksi. Ja vinkki lapsiperheille: kannattaa hankkia värikkäitä talvihattuja, jotka erottuvat kesällä lehvistöstä helposti.

Lähtötilanteen läävät ja ainaiset ongelmat

Siisteysprojektimme alkaa ongelmien määrityksellä. Tässä viisi pahinta epäkohtaa kodissamme.

1. Likaiset ja puolikäytetyt vaatteet lojuvat pitkin lattioita.

2. Lasten kirjoilla on periaatteessa kaksi paikkaa.

- Yläavohylly, jonne porsaat eivät ylety.

- Ala-avohylly, jolta porsaat pääsevät kirjoja lukemaan ja levittämään.

Siivoamme kirjat monta kertaa päivässä, mutta porsaat lukevat kirjoa useammin kuin monta kertaa päivässä. Niin Hirven, Hanhen kuin porsaisen on hankala siivota kirjoja avohyllyille.

3. Osalla lasten vaatteilla on pettamätön säilytysjärjestelmä. Kaikki lasten vaatteet ja niihin liittyvät tarvikkeet eivät mahdu nykyisiin vaatesäilytys-järjestelmiin. Niinpä ylimääräiset porsaiden pukimet kasataan vaatekaappien päälle.

4. Tiskipöytä

-mission impossible, ongelman määritys tällä hetkellä mahdoton tehtävä.

5. Eteinen

-Kengät lojuvat maassa eivätkä telineessä.

-Hiekkalelut, joita ei ole valittu puistoreissulle, ovat jääneet lattialle odottamaan seuraavaa mahdollisuutta

-Eteinen on kassien, reppujen ja nyssyköiden ensimmäinen tipautuspaikka

-Eteisen lipaston päälliselle kasataan kaikki se roju, jolle ei ole muuta paikkaa.

Sukkasieppari

Hanhi ja Hirvi ovat jo vuosia käyttäneet mustia sukkia siitä syystä, että parillisten sukkien löytäminen on vaivalloista ja aikaa vievää. Pikkuporsaiden sukat ovat sitäkin kirjavampia. On raitaa, palloa, nallepuhia, pöllöä, sydäntä, liukuestettä. Parit eksyvät toisistaan riisuuntumisvaiheessa - oikea sukka löytää tiensä pesukoneeseen, vasen joutuu viikoiksi sängyn alle. Kun sängynalus siivotaan ja vasen kappale löydetään, oikea sukka on jo porsaan jalassa toisen parittoman sukan kaverina.

Tähän ongelmaan keksimme ratkaisun viime talvena. Sukkasieppari löytää sukat, jotka kulkevat toisinaan omia polkujaan. Kun kodista/pyykistä löytyy pariton sukka, se kiinnitetään sukkasieppariin. Se kiikkuu siepparissa niin kauan, kunnes sen pari löytyy kosmoksesta. Sukat yhdytetään ja siirretään sukkakoriin käytettäväksi.

Sukkasieppariin tarvitset:
-kuminaunaa/narua
-pyykkipoikia, joissa on reikä päässä
-nauloja/taulukoukkuja.

Pujota pyykkipojat kuminauhaan. Lyö taulukoukut seinään/vaatekaapin oven sisäpuolelle. Kiinnitä kuminauha taulukoukkuihin. Tee ja kiinnitä niin monta siepparia kuin tarvitset.

Viikon pähkinä: Kulmakaapin kirous

Viikon pulmapähkinä on pieni epäkohta kodissamme, joka on todennäköisesti ratkaistavissa pienellä vaivalla, mutta aiheuttaa päivittäin suunnatonta haittaa. Pyrimme ratkaisemaan ongelman aina viikon sisällä ja pohdinta-aikana otamme mielellämme ratkaisuehdotuksia vastaan.

Yksi Hirven arkkivihollisista kotona on tämä keittiön kulmakaappi. Periaatteessa kaikki on kunnossa, joka hyllylle on määrätty oma tehtävänsä. Ylähyllyllä ovat lääkelaatikot, toisella kertakäyttöastiat, kolmannella hyllyllä lojuvat foliot, kelmut jne. Mutta...
Pakastusrasioiden yhteiskunta elää omaa elämäänsä. Rasiapopulaatio kaapissa kasvaa syksyn mittaan ja niille raivattu tila täyttyy jouluun mennessä. Tammikuusta lähtien rasioita tungetaan muilla hyllyilla oleviin koloihin, mikä puolestaan vaikeuttaa muiden kaapissa olevien tavaroiden käyttöä. Maaliskuussa rasiat tipahtelevat lattialle joka kerta, kun kaapin ovi avataan. Säilytystila loppuu auttamattomasti kesken. Myös muut kaapissa asuvat, ruuansäilytykseen tarkoitetut erikokoiset ja -näköiset muoviastiat tuottavat harmia. Niiden käyttö kun edellyttää yhteensopivien kansien löytämistä, mikä on taas aivan mahdotonta pakasterasioiden täyttämästä kaaoksesta.

Tämän viikon pulmapähkinän tehtävänanto on seuraava: Kuinka pakata säilytys- ja muovirasiat ja niiden kannet kaappiin loogisesti,vähän tilaavievästi ja niin, että sekä rasioiden kaappiinlaitto että käyttöönotto on helppoa ja vaivatonta.

Lähtölaskenta hyvään arkeen.

Taas se tapahtui. Räjähdys. Tavaroita lattioilla, sohvalla, tuoleilla, kaappien päällä. Ruuan tähteet tarttuivat keittiössä kantapohjiin.Eteisessä epämääräinen kasa kasseja ja nyssyköitä. Tai ollaanpas nyt tarkkoja: kolme puolitäyttä muovikassia, kaksi kangaskassia, putkikassi, rinkka ja jokainen nyssykkä oli sylkenyt osan sisällöstään jo lattialle. Puhtaat ja likaiset vaatteet lattioilla näyttivät reitin, missä räpylät, kaviot ja sorkat olivat vuorokauden aikana liikkuneet.

Vielä vuorokausi sitten kodissa oli mukavaa. Saavuimme reissusta siivottuun kotiin. Lattiapinta oli näkyvissä, pöytäpinnat puhtaina ja tavarat olivat paikoillaan. Kehuimme itseämme tyylikkäästä reissuun lähdöstä ja ylistimme, miten mukavaa oli tulla kotiin, jossa eivät roskikset haise.

Iloa kesti vain hetken. Rentouduimme. Elimme elämää. Ja illalla itkimme kaaosta ja siivosimme 1,5 tuntia saamatta kotia edes lähtöpisteeseen.

Me emme vain osaa pitää kotia siistinä. Ja paino sanalla OSAA. Emme ole laiskoja mutta perheestämme puuttuu tieto ja taito. Käytämme melkoisesti aikaa kodinhoitoon, silti siisteys ei näy eikä pysy.

Siisteys ei ole meille itseisarvo mutta se helpottaisi elämää. Nykyisellään paniikki iskee joka kerta, kun vieraat ilmoittavat tulostaan. Uloslähdöt ovat kaoottisia, kun kenkiä etsitään olohuoneesta, avaimia sängynalta ja lompakko on piilossa tiskipöydän astiapinojen takana. Iltaisin Hanhen ja Hirven yhteinen soidinaika kuluu kaikenlaisten jätösten korjaamiseen.

Tilanteeseen on tultava muutos. Aiomme selvittää toimivan ja helpon arjen mysteerin. Mekin haluamme asua kodissa sikolätin sijaan sekä iloita yllätysvieraista. Tämä blogi on tutkimus ja projekti. Aiomme haastatella siistejä ihmisiä, silmäillä toimivia koteja sekä turvautua kirjalliseen materiaaliin tiedonhankinnassa. Toivomme myös lukijoiltamme hyväksi havaittua ideoita ja neuvoja, jotka auttaisivat meitä ja muita arjenhallintaongelmaisia kohti helpompaa elämää.